Rautakauden tai sitä varhaisempia ”linnavuoria”, eli maastoa korkeampia mäen- tai kallion päälle rakennettuja puolustusvarustuksia on erityisen paljon Hämeessä ja lounaisrannikolla. Katsotaan artikkelissa erityisesti lounaisrannikon linnavuoria, sillä muinainen merenpinta voi kertoa paljon niiden käyttöajankohdasta ja mitä reittejä ne ovat tarkkailleet. Merireitit ovat olleet tärkeitä kulkuväyliä myös muinaisajalla.
Ensin on huomioitava maanpinnan kohoaminen, josta saa viitteitä maanmittauslaitoksen kohoamisen vyöhykekartasta. Aiemmassa artikkelissa Rikalan linnavuoresta arvioimme, että viimeisen tuhannen vuoden osalta kohoaminen on voinut olla noin 8-10 metriä, toki mitä kauemmas mennään kohti oletettua jääkautta, niin sitä nopeampaa kohoaminen on ollut. Näin ollen 20 metriä voisi vastata vuosia 200-500 jaa.
Floodmapilla kohotettu merenpinta antaa osviittaa miltä lounainen rannikko olisi voinut näyttää tuohon aikaan. Karttaan on sijoitettu muinaislinnasijaintien perusteella merkittävimmät linnavuoret.
Vanhalinna, Huttulan linna, Nakolinna, Rikalan linna ja Hakastaron linna ovat olleet joko suoraan merenrannalla kun merenpinta on ollut n. 20 metriä nykyistä korkeammalla. Tuohon aikaan reippaasti maalla olevia linnoja ovat Ruoklinna, Rekottila, Kaskala ja Pöylä. Pussilaan on mennyt kapea merenlahti, mutta jos mennään vielä taemmas ajassa, sekin on katsellut pitkälle merenlahdelle.
Kaikki linnat ovat tuskin olleet samaan aikaan käytössä, vaan niiden merkittävyys on oletettavasti ollut sidoksissa silloiseen merenrantaan. Toki ”maalle jääneillä” linnoilla on voinut silti olla merkitystä lähiasutusten puolustuksessa ja mahdollisesti ”vainovalkeiden” varoitusketjussa.
Vanhalinnan ja Huttulan linnan etäisyys on n. 10,5 km, Huttulan ja Nakolinnan n. 7,5 km, sekä Huttulan ja Rikalan n. 29 km. Huttulan ja Rikalan väliin jää ”maalinnat” Ruoklinna, Rekottila ja Pöylä. Linnaketjut ovat melko varmasti muodostaneet merkinantosavujen osalta keskinäisen näkyvyyden.
Jos merenpintaa nostetaan 27 metriin, niin nyt Rekottila katsoo pitkälle merenlahdelle. Ajassa tuo voisi olla 500-0 eaa.
Samoin Pöylä on merenlahden ääressä, kun merenpinta olisi 30 metriä korkeammalla. Näyttäisi, että tästä olisi ollut vesiyhteys ylemmäs Rikalan seutuville, tosin mutkan kautta. Vielä enemmän pintaa nostamalla meriyhteys olisi kuvassa suoraan myös itään.
Pääsääntöisesti näissä n. 30 metrin merenpinnan rantalinnoissa löydöt ovatkin vähäisempiä, mikä voisi myös viitata siihen, että niiden aktiiviajalla on mentävä kenties varhaiselle rautakaudelle tai pronssikaudelle jolloin merkit ovat jo hävinneet lähes tyystin. Esimerkiksi Liedon Vanhalinna olisi tällä merenpinnalla ollut kalliosaari, mutta ylempänä oleva Kaskalan linna olisi nyt rannalla. Kaskalan ja Aurajoen väliseltä peltokummulta löytyi myös ”Liedon kruunu,” vaikka se ajoittuukin todennäköisemmin myöhäisemmälle rautakaudelle.
Epäilemättä silloisilla korkeilla merenluodoillakin on ollut tarkkailumerkitystä, kuten Turun edustalla olevilla Kulhon ja Luonnonmaan linnavuorilla. Niiltä ei tosin puolustusvarustuksia merkittävästi löydy, mikä on loogista sillä tuskin niillä pysyvää asutusta on ollutkaan, keskellä merta. Linnavuorten läheisyydessä on ollut myös merkittävimmät asutukset, sekä asutusten ja linnojen välillä kulkenut myös maaväylät, kenties merkittävät tiet kattaen koko Suomen rannikon.
