Maanpinta kohoaa Suomen rannikoilla 0,3-,0,9 senttimetrin vuosivauhtia. Nopeinta kohoaminen on merenkurkussa, lähes sentin vuodessa ja hitainta Kaakkois-Suomessa Suomenlahden rannikolla.
Koska Suomen muinaislöydöt ovat rikkaimmillaan erityisesti Lounais-Suomessa, katsotaan floodmapilla missä muinaiset rannat ovat olleet tuhansia vuosia sitten.
Ensin hieman matematiikkaa. Maanmittauslaitoksen sivuilla on nähtävissä nousuvauhti vyöhykkeittäin. Nousuvauhti muuttuu hieman aikojen saatossa, mutta jos keskimääräiseksi nousuvahdiksi otetaan lounaisella rannikolla 0,5-1,0 cm vuodessa, riippuen miten kauas taaksepäin katsotaan, niin voimme arvioida muinaisrantaviivoja per ajanhetki.
Esimerkiksi viimeisen 1000 vuoden aikana voisimme olettaa nousuvauhdiksi keskimäärin 0,8 cm / vuosi. Tämä tarkoittaisi, että vuonna 1000 rantaviiva olisi ollut 8 metriä nykyistä ylempänä. Katsotaanpa floodmapia.
Kartasta voi havaita, että suurin osa nykyisistä Turun, Paimion ja Salon keskustoista olisi meren pinnan alapuolella. Tosin floodmap perustuu nykyisiin korkeuskäyriin, mitkä eivät täysin välttämättä vastaa muinaisia, mutta tuskin ero on valtaisa.
Entä miltä tilanne näyttäisi 2000 vuotta sitten? Merenpinta olisi saattanut olla jopa noin 20 metriä nykyistä ylempänä.
Nyt Turku, Paimio ja Salo olisivat kokonaan veden alla.
Tarkastelu menee mielenkiintoisemmaksi, kun tutkitaan rannikon merkittäviä linnavuoria, kuten Rikala (Salo), Rekottila (Paimio), Nakolinna (Paimio) ja Vanhalinna (Turku). Näistä kaikista on ollut erinomainen näkyvyys merelle ja oletettavasti ne valittiin juuri siksi puolustuslinnakkeiksi, jonka läheisyydessä ovat myös olleet silloiset kylät ja kaupungit. Meritiet lienevät olleet merkittävimpiä kulkuväyliä rannikoilla.
Linnavuorten verrattaisen läheisyyden vuoksi niistä on todennäköisesti nähnyt myös toisiin linnoihin, jos ne ovat antaneet varoitusmerkkejä savulla eli ”vainovalkeita.” Rannikon linnavuoret muodostavat siten tavallaan puolustus- ja tarkkailuketjun koko lounaisrannikolla.
Katsotaanpa tarkemmin miltä esimerkiksi Rikalan linnavuoren ympäristö on saattanut näyttää 2000 vuotta sitten.
Kuvassa linnavuori jää pienelle saarekkeelle suurehkon merenlahden rannan lähellä. Esimerkiksi vastarannalle Hakastaron linnavuorelle (kartassa Kaukvuori) oli matkaa reilut 5 km. Rikalan linnavuoresta vähän matkaa koilliseen olevalla saarekkeella on rautakautinen kalmisto. Nämä molemmat saaret olivat yhteydessä mantereeseen ensimmäisen kerran floodmapilla arvioiden n. ”18 metriä” takaperin eli karkealla arviolla n. vuosien 300-500 välillä. Maan kohoaminen lienee ollut tuolloin kuitenkin nopeampaa.
Rikalan ja Hakastaron linnavuorten käyttöä on ajoitettu ”rautakauden lopulle,” mutta se on laaja ajanjakso sillä Suomessa rautakauden katsotaan alkaneen eaa. 500 – 1000 jaa.
Voisimme varovasti olettaa, että linnavuoret on mahdollisesti otettu puolustuskäyttöön kun sinne on avautunut maayhteys, tai miksei aiemminkin. Noin 500-luku molemmin puolin voisi olla kohtuullinen arvaus.
Alla pelkistetty 3D-simulaatio mille lahti olisi voinut näyttää n. 500-luvulla. Kuvassa Rikalan linnavuorisaareke, rautakautinen kalmisto, sekä Hakastaron linna 5km päässä vastarannalla.
Rikalan linna on ympäristöään selvästi korkeammalla, jota voi olla kuvasta vaikea erottaa. Siitä on kuitenkin ollut erinomainen näköyhteys oletettavasti Suomenlahdelle asti. Linnamäen korkein kohta on nykyisin 59 metriä vedenpinnan yläpuolella, mutta toki ollut n. 1500 vuotta sitten vähemmän, ehkä n. 40 metriä veden pinnan yläpuolella.
Linnavuori on myös käyttöaikaan ollut puuton, mitä se ei nykyään ole, joten näkymät eivät liene yhtä hyvät kuin muinoin. Linnavuoren nykytilasta kuvineen voi lukea lisää esimerkiksi retkipaikasta.
Rikalaan koskevan tarkastelun voisi ulottaa myös Paimiossa olevaan Rekottilan ja Nakovuoren linnoihin, sillä samalla tavalla ne ovat olleet muinaisen meren rannalla, kuten ehkä linnavuoret myös muualla rannikolla. Tarkastelemme näitä erikseen tulevaisuudessa.
