Liedon Vintalan kylän liepeiltä löydettiin 1800-luvulla merkilliseksi kuvattu kultainen kruunu. Löytöpaikka sijaitsi 500 metriä itään Aurajoen rannasta ja 400 metriä etelään Vintalan kylästä pellon keskellä olevalla kummulla, missä nykyisin on Vintalan kylätalo. Paikalla on suoritettu useampia kaivauksia.
Museoviraston vuoden 1981 kaivauskertomuksen mukaan ensimmäiset esineet Vintalan kylätalon paikalta toimitettiin museoon vuonna 1868, jolloin kruununkin on arveltu löytyneen samassa yhteydessä. Vuodelta 1919 peräisen olevan Matti Hurmeen kirje A.M. Tallgrenille paljastaa, että löytäjä myi kruunun turkulaiselle kultasepälle, vaikka alun perin se piti toimittaa museoon kenties muiden löytyneiden esineiden kanssa. Sen jälkeen kruunusta ei ole havaintoja, mutta oletettavasti seppä lienee sulattanut kruunun.
Vuoden 1868 muista löydöistä museolle on toimitettu mm. pronssiset punotut kaularenkaat, kaksi puolikuuornamentein punottua rannerengasta, kolme spiraalirannerenkaan katkelmaa ja rikkinäinen kupurasolki. Esineistä osa on ao. kuvassa.
Museovirasto: ”Anttilan Aarre” KM 801 pronssikoruja, KM 3630:1, 3 hopeakoruja, ”Anttilan aarre” [Haverinen, Markku -0500]
Kaivauksia on tehty paikalla myös 1929, jolloin talon kellarista löydettiin hopeakoristeinen keihäänkärki, sekä 1981 jolloin löytyi metalliesineiden katkelmia ja keramiikkaa.
Mutta takaisin Liedon kruunuun. Kruunusta löytyy eräs kuvaus Suomen Muinaismuisto-Yhtiön aikakausjulkaisusta vuodelta 1878 (Kilinen, Rancken, Wegelius):
Liedossa tapasin myöskin pari pakanuuden aikaista kalmistoa. Yksi sellainen on Vintalan kylässä Kylän talon kartanon alla. Paikka on kaon-puolella Aurajokea, noin 1/4 virstaa joesta. Jotenkin avarain peltojen keskellä on matalanmoinen kumpu, joka ennen on ollut osaksi peltona, osaksi kivikkona; pelloilta oli paikalla asuva työmies monena vuotena yhä löytänyt rautakaluja: keihäitä, miekan katkelmia, hevosen kaluihin kuuluvia ym., niin että niitä hänellä oli ollut, pieni kopallinen. Mies on nyt hiljattain kuollut ja hänen vaimonsa ei tietänyt, mihin nuo tavarat ovat joutuneet. Joku vuosi takaperin muutettiin Kylän talo mainitulle kummulle; silloin huonetten perusteita kaivettaissa tuli yhä esiin ruostuneita raudanpalasia ja vanhoja rahoja, joista ei suurta lukua pidetty. Mutta kun tuvan alle kellaria kaivettiin, tuli jo kalliimpaakin tavaraa esiin; löyttiin, kertoi isäntä, platina-kruunu (!), jossa oli vitjoja ja kaikenlaisia ”kreijamia” koristuksina; kruunu oli painanut 3 naulaa ja isäntä oli sen myynyt kauppias Ekmanille Turkuun sekä saanut siitä 3 ruplaa. Samasta paikasta oli myös löytty joukko rautakaluja, jotka kuitenkin ovat niin hukkaantuneet, että ainoastaan kaksi, parin korttelin pituista keihästä sain museoon lähetettäväksi; toinen niistäkin oli jo naulana tallin seinässä, josta se irti kiskottiin. Kalut olivat olleet noin 6 korttelin syvyydellä savensekaisessa maassa; paikka muuten on karimaata. Kun kaivajat eivät ensinkään paikkaa tarkastaneet, muuta kun ylös ottivat, mitä lapioon sattui tulemaan, niin ei ole tietoa oliko mullassa hiiltä ja luumurusia. Luultavasti myöskin pienempiä kappaleita, niinkuin solkia ja renkaita, jäi mullan sekaan, ylösottamatta. Paikka, josta edellä mainittu kruunu löyttiin, oli juuri tuparivin päätyseinän alla; seinän ulkopuolella on jälellä kappale kaivamatonta kumpua, jossa ehkä vielä on paljokin tavaroita. Kaivajat eivät menneet edemmäksi kun heidän työnsä kellaria tehdessä vaati. Luultavasti tuo löytty kruunu oli pronssinen, sillä jos se hopeaa olisi ollut, niin ei sitä olisi 3:een ruplaan myyty, jos ei kaupassa petosta harjoitettu.
Teksti itsessään on veikeää vanhaa suomea, vanhoine mittayksikköineen. Kirjassa kuvataan muitakin lähialueilta löytyneitä pronssiesineitä ja kummallisia rahoja. Mutta katsotaanpa mitä mitat tarkoittavat tänään.
Suomalainen virsta vastaa 1068,80 metriä, eli tekstin 1/4 virsta olisi 267 metriä.
Naula on Suomessa vastannut 425 gramma, mutta Venäjän vallan aikaan 400 grammaa. 3 naulaa liene vastannut n. 1,2-1,3 kg.
Kortteli on ollut 1/4 kyynärästä, eli kun alkujaan ruotsalainen 1 kyynärä oli 59,34 cm, niin se vastasi 4 korttelia. 6 korttelia olisi pyöreästi 90 cm.
Vuonna 1860 käyttöön otetun markan arvo vastasi 1/4 hopearuplaa. Eli tekstin 3 ruplaa vastasi 12 markkaa. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 1868 (arvioitu löytövuosi) 1 markan arvo vuoden 2023 rahassa olisi 5,26 euroa.
Yllä olevasta johtopäätöksenä, jos teksti pitää osapuilleen paikkaansa, voisimme todeta näin: Kruunun löytäjä myi n. 1,2 kg painoisen kruunun kultasepälle nykyrahassa noin 5,26 x 12 = 63 euron hintaan. Se ei kuulosta paljolle kultaiselle tai hopeiselle kruunulle, mikä on yhtenevä tekstin johtopäätöksen kanssa, ettei sitä olisi ”3 ruplaan myyty.”
Teksti puhuu myös että kruunu olisi ollut platinaa. Platina tuli maailmalla tunnetuksi vasta 1700-luvulla, wikipedian mukaan. Platina kuuluu jalometalleihin ja on kultaakin raskaampaa metallia, lisäksi erittäin kovaa ja kultaan tai hopeaan nähden vaikea muokattava. Platina on kuitenkin käytännössä samanväristä kuin hopea. Miksi isäntä, joka löysi kruunun, sanoi sitä platinaiseksi hopeisen sijaan? Kyllähän hopea on ollut läpi historian tunnettua, jo aikana jolloin kruunu on mahdollisesti tehty. Hopea on lisäksi varsin pehmeä metalli ja hapettuu helposti, joten voisi olettaa ettei hopeisessa kruunussa olisi ollut ”kreijaimia” ja ”vitjoja” enää juuri jäljellä.
Isäntä kiikutti ilmeisen hienon kruunun kultasepälle, joten hän lienee olettanut sen arvokkaaksi. Olisi hän kai pronssin, hopean tai kullan tunnistanut? Löytöinä oli myös vanhoja rahoja, jotka usein ovat ainakin osin jalometallipohjaisia säilyäkseen maassa tuhannen vuotta, mutta ne eivät ilmeisesti juuri kiinnostaneet. Ehkä myös kruunu on ollut metalliseosta, jota isäntä kuvasi platinaiseksi paremman tiedon puutteessa, koska tunnisti ettei se ole pronssia, hopeaa saati kultaakaan. Tai kruunussa on ollut jalometallilyötteitä. Erään kuvauksen mukaan sen pinta olisi ollut kiiltävä, eli mahdollisesti jotain jalometallia tai seosta.
Kruunusta on olemassa toinenkin vuosia löydön jälkeen tehty kuvaus, tai piirros, jonka mukaan kruunun korkeus on ollut noin 15 cm. Päävanne 4 cm leveä ja siitä lähti 8 kapeampaa vannetta tai ketjua kohti päälakea, jossa ne yhdistyivät kartiomaiseen levyyn. Jos kruunussa on tosiaan ollut lisäksi ”kreijaimia” ja ”vitjoja”, niin kuvaus voisi vastata samantapaisia votiivikruunuja Euroopasta.
Yllä olevassa kuvassa pronssiesineet, jotka ovat löytyneet samalta paikalta, kertovat kuitenkin paikalle haudatuista merkittävistä henkilöistä. Varsinkin kun koko lähialue on rikas muinaislöydöiltään.
Kruunusta löytyy lisätietoa kirjasta: Liedon historia. 1, Aikojen alusta vuoteen 1809 (Mansikkaniemi, Luoto, Hiltunen)